Järjestimme yhteistyössä Baltic Circle -festivaalin ja Public Movement -ryhmän kanssa taidetapahtuman, jonka tavoitteena oli herättää keskustelua suomalaisen taide- ja kulttuuripolitiikan nykytilasta ja suuntaviivoista tulevaisuudessa.
Suomen Taidepoliittinen Tapahtuma oli kuratoitu kokonaisuus, johon kuului kolme osaa: 1: Helsingin kaupungintalolla järjestetty huippukokous, 2: kolmen taideteoksen teossarja ja 3: Suomen taidepoliittinen käsikirja.
Marraskuussa 2014 järjestetty huippukokous kokosi yhteen 520 taiteen ystävää. Se tarjosi ensimmäistä kertaa Suomessa keskustelutilaisuuden, jossa kantansa saivat esittää niin poliitikot ja lainsäätäjät kuin taiteilijat ja muut taidekentän toimijat. Mm. poliittisten puolueiden edustajat linjasivat puolueidensa näkemykset kulttuuripolitiikasta kevään 2015 eduskuntavaalien kynnyksellä.
Kokouksessa etsittiin vastauksia mm. kysymyksiin: Mitä tämän hetken suomalainen taide- ja kulttuuripolitiikka ylipäätään on ja miltä sen tulevaisuus näyttää? Mitä tapahtuu taiteen autonomialle mahdollisten muutosten ja leikkausten keskellä? Mikä taiteessa on poliittista ja miten se ilmenee yhteiskunnassa? Minkälaisia käsityksiä taiteen roolista yhteiskunnassa piilee erilaisten poliittisten ideologioiden taustalla?
Festivaaliviikolla nähtiin suomalaisten ja ulkomaisten taiteilijoiden tilaustöiden sarja, jossa käsiteltiin taiteen ja politiikan monimuotoisia suhteita. Huippukokouksen pohjalta koottu Suomen taidepoliittinen käsikirja julkaistiin huhtikuussa 2014.
Suomen Taidepoliittisen Tapahtuman työryhmä sai työstään TINFO-tunnustuspalkinnon.
Ohessa kokouksesta trailer, tilaisuuden muu dokumentaatio löytyy täältä.
Miksi aihe on ajankohtainen?
Taiteen ja politiikan keskinäisten suhteiden monitasoinen käsittely on ajankohtaista juuri nyt, kun koko Eurooppa kärvistelee suurten kulttuuripoliittisten muutosten kourissa. Talouskriisin aikana kulttuurin ja taiteen arvo yhteiskunnassa arvioidaan uudestaan poliittisella tasolla.
Monissa Euroopan maissa taiteelle ja kulttuurille suunnattua julkista rahoitusta on supistettu voimakkaasti, ja niiden toteuttamiselle on asetettu uusia taloudellisia kriteerejä. Kokonaisia orkestereita on lakkautettu ja vapaan kentän toimintaedellytyksiä on kuristettu paikoitellen lähes henkihieveriin. Suomessa vastaavilta leikkauksilta on toistaiseksi vältytty, mutta talousennusteet povaavat synkeitä näkymiä myös näille leveysasteille.
Suomen tämän päivän taide- ja kulttuuripolitiikan peruskivet muurattiin nykyisiin uomiinsa jo 1960- ja 70-luvuilla. Viimeisin hallitustason ohjelma on vuodelta 2003. Useimmilla puolueilla ei ole minkäänlaista kirjallista kulttuuripoliittista ohjelmaa. Muutoksen tuulista huolimatta julkinen taidepoliittinen keskustelu on ollut viime vuosina lähes olematonta.