Havaintoja harjoittelijalta
Kun viime keväänä hain harjoitteluun Checkpoint Helsingille, olin kiinnostunut sen tavasta toimia taiteilijalähtöisesti, yhteisöllistä toimintakulttuuria ja tuoretta Helsinkiä rakentaen.
Sosiologian ja kulttuuripolitiikan opiskelijana olin innostunut siitä, että Checkpoint Helsingillä on yhteiskunnallinen tulokulma toiminnassaan, johon liittyy tarpeellinen pyrkimys kyseenalaistaa olemassa olevia rakenteita, sekä olla keskustelun avaajana taiteen asemaa koskevissa kysymyksissä.
Kun pääsin aloittamaan harjoitteluni, huomasin Checkpoint Helsingin olevan paitsi kaikkea edellämainittua, myös paljon muuta. Pääsin mukaan Mammalian Diving Reflex -kollektiivin Tässä ovat kotikulmiesi ihmiset -teoksen tuottamiseen, mikä oli monella tapaa koskettava prosessi. Se toimi käytännön esimerkkinä Checkpoint Helsingin arvoista.
Projektissa tartuttiin paikalliseen aidosti ja aivan paikallisten ihmisten ehdoilla. Siksi prosessi teoksen takana oli haastava ja yllättäväkin, sillä nyt olimme tekemisissä ihmisten – lapset ja yrittäjät – kanssa, joilla ei ollut välttämättä minkäänlaista kosketusta taidemaailman lainalaisuuksiin. On ollut hienoa nähdä, kuinka organisaatio pureutuu paikalliseen ja katsoo, mitä se tuo tullessaan.
Checkpoint Helsingin tuottamissa teoksissa on ollut vahvasti läsnä sosiaalinen aspekti: yleisö voi yhdessä kokea jotain lähiympäristössään. Checkpoint Helsinki puhuu teosten kautta ja taiteilija- ja kuraattorivalinnoillaan nostaa uusia, vaiennettujakin näkökulmia esiin.
Checkpoint Helsinki on tarjonnut mahtavan näköalapaikan siihen, miten asioita voi järjestää näikin kevyellä mallilla taidekentällä. Organisaation koko tiimi on ollut huippu, mutta ennen kaikkea inspiroiva. Asioita on rohkeasti pistetty tapahtumaan.
Harjoitteluni yksikään päivä ei ole ollut samanlainen ja ihmisten intohimo on ollut tarttuvaa. Checkpoint Helsingiltä saaduilla eväillä on hyvä jatkaa kohti uusia haasteita!
Terveisin,
Julia Hovi